Kevätjee

Varmaankin joka blogissa on nyt kaikkea kevät-fiilistelyä mut ei voi mitään. :DD
Ei sitä kevättä kyllä muuten kauheasti huomaa, kuin että on alkanut kuulumaan tsirp tsirp jostain pensaitten kätköistä (oikeesti, se ääni kuuluu mutta lintuja ei kyllä useinkaan näy?). Isommat tiet ainakin on jo melko kuivia. Tosin vielähän taitaa virallisesti olla talvi. :)

Kevääseenhän kuuluu tietysti uusien vaatteiden shoppailu ja kuolaus, pakko saada toi ja toi ja ehkä toikin nyt tänä vuonna. Kaikkea uutta kivaa. Saattaa kyllä olla joku naisten oma kevätsyndrooma tämä tälläinen.. :D Tietenkin oon itsekin katsellut ja jo ostellutkin uusia juttuja kevääksi ja kesäksi. Ihme mielihyvää siitäkin saa. Vanhoja vaatteita ynnä muuta lähtee kyllä vähintäänkin saman verran kiertoon kun uutta tulee tilalle.

Mietin just, että joka vuosi kaikki jaksaa siitä keväästä vaahdota. Kevät tulee aina ja silti joka kerta se on jotenkin niiiiiiiiin mahtavaa ja siitä jaksaa kaikenlaista smalltalkia vääntää. Mutta onhan se nyt kivaa kun pitkän, kylmän ja pimeän talven jälkeen on valoisaa myös illalla, lämpötila nollassa ja lumi sulaa ihan silmissä. Pikkulinnut laulaa ja lehemät lentää....  :)
Ehkä jonkinasteinen positiivisuus ihmisissä lisääntyy samaa tahtia kun lämpöasteet nousevat. Ei kylläkään kaikissa, jotkut vaan on elämäntapavalittajia ja vitun päivänsäteitä.

Joitain vuosia sitten tää aika ahdisti. Talvisin saa sentään piiloutua toppatakin uumeniin ja paksuihin huiveihin, mutta keväällä (ja erityisesti kesällä) on melkein pakko vähentää vaatetta. Se tunne kun ''täytyi'' laittaa shortsit jalkaan ja nähdä puolipukeissa olevia ihmisiä joka puolella... Tuntui että kaikki muut on paremman näköisiä, itse ei kehtaisi kulkea julkisesti kuin säkki päällä.
Se oli silloin. Tällä hetkellä ei ahdista, vaikka matkaa omiin tavoitteisiin on vähäsen. Positiivisella mielellä tässä mennään eteenpäin. :)